Aistien aitat 2008

Aistit ovat osa hermostoa. Hermosto puolestaan on kaikille eläimille ominainen tiedon ja käskyn välityksen systeemi. Yksinkertaisin esimerkki on sienieläinten hermosto, joka koostuu yksittäisistä soluista, joiden antamien käskyjen perusteella sienieläimen lihassolut supistelevat tarpeen mukaan.

Selkärankaisten hermosto voidaan jakaa keskushermostoon ja ääreishermostoon. Keskushermosto sijaitsee vain päässä ja selkärangassa. Siellä käsitellään aisteilta saatua informaatiota ja lähetetään elimistön rauhasille ja lihassoluille toimintakäskyjä. Ääreishermoston tehtävä on toimia aistien ja keskushermoston välisenä viestinviejänä. Reittiä, jota pitkin aistin saama informaatio kulkee keskushermostoon, kutsutaan aistiradaksi.

Ihmisen aistit jaetaan yleisiin ja erityisaisteihin. Yleisiä on ympäri kehon, erityisaistit sen sijaan sijaitsevat aistinelimissä. Erityisaisteja ovat näkö, haju, maku, kuulo ja korvissa sijaitseva tasapaino. Teksti: Suvi Viranta

Työryhmä:

MAKU: kuvataiteilijat Piia Salmi (Tampere) ja Ayumi Matsuzaka (Japani/Berliini) ja Fabrice Lecouffe (Ranska/Bali)
NÄKÖ: kuvataiteilija Tiina Poutanen (Tampere), graafikko Tony Högman (Kuhmalahti),
taiteen maisteri Irma Puttonen (Pälkäne)
KUULO: radiodokumentaristi Aune Waronen (Kristiinankaupunki)
HAJU: kuvataiteilija Hilda Kozári (Helsinki)
TUNTO: kuvataiteilija Anu Tuominen (Helsinki)
TIEDE: FT Suvi Viranta (Helsinki), piirrokset Sanja Jalonen
KOKONAISUUS: LuK Outi Nummi (Muodonmuutoksia ry, Pälkäne), FT Pirkko Ukkonen (Muodonmuutoksia ry, Helsinki/Lund), Lavastemestari Perttu Pohjanperä (Pälkäne)

Kuvataiteilijat Ayumi Matsuzaka ja Piia Salmi loivat teoksen, joka on elävä varasto. Normaalisti talven yli selviämistä varten vaivalla kerätty säilykepääoma otettiin näyttelyssä karnevaalin lailla käyttöön. Seize the day! Maista tänään! Taiteilijat loivat tilan, jossa voi jakaa, vaihtaa, maistatella – ja miettiä elävän pääoman arvoa.

Kuvataiteilija Hilda Kozári käyttää töissään tuoksuja. Kozári tutkii hajuaistin vaikutuksia tunteisiin ja visuaaliseen ilmaisuun. Mikkolan luhtiaittaan hän konstruoi muistiteoksen, missä menneestä tuoksumaailmasta tullaan nykyajan globaaliin hajumaisemaan.

”Löydettyjä käytettyjä, kuluneita, parsittuja sormikkaita. Käsineen kämmenellä hienoa hiekkaa, pyöreä nuppineulapallo. Käännä sormikas nurin. Pura sormikas ja ompele lapaseksi. Kirkkaanpunainen sormikas purkautuu. Paina nahkasormikkaaseen sormenjäljet, koko kämmen. Maalaa sormiväreillä. Kenkäpari vailla pohjia, kiviä kengissä, pajunkissasukat. Kosketa kynällä paperia, lyijykynällä, musteella imupaperia. Pujota punaisia helmiä lankaan, liian paksulla neulalla. Puuteria, hiekkapaperia.” Anu Tuominen