Kuolema? - kertomus elämästä
Muodonmuutoksia ry:n näyttelytoiminta Luopioisten kirkonkylässä käynnistyi kesällä 2007, jolloin Mikkolan vanhan jyvämakasiinin tiloihin koottiin tiedettä ja taidetta yhdistänyt näyttely Kuolema? Näyttelyn pohjana oli vuonna 2000 Luonnontieteellisen keskusmuseon tiloissa Helsingissä järjestetty trilogia Muodonmuutoksia - kolme kertomusta evoluutosta ja sen kolmas osa, Osiris. Kyseinen trilogia kuului Helsingin kulttuuripääkaupunki vuoden ohelmistoon ja sen ideoi ja kuratoi Outi Nummi .
Taiteilijat olivat Luopioisissa osittain samoja kuin Helsingin näyttelyssä – Esa Blick, Kaarina Kaikkonen, Pirkko Nukari, Sanna-Mari Pirkola, Sirje Ruohtula ja Tiina Vainio – mutta mukaan oli saatu myös paikallisia väriä: Tony Högman, Anssi Kasitonni, Piia Salmi ja Anitta Toivio. Jyvämakasiinin kunnostaminen näyttelytilaksi -hanketta rahoitti Leader Pomoottori Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
Kuvat: Ilari Nummi
Kuolema?:ssa näyttelyssä kävijää johdatti tilasta ja taideteoksesta toiseen kirjailija Markus Nummen kirjoittama kuunnelma Osiris, joka päätti vuoden 2000 trilogian. Kuunnelman tieteellisen pohjatekstin olivat kirjoittaneet FT Pirkko Ukkonen ja FT Suvi Viranta. Kuunnelman ääninäyttelijöitä olivat Pertti Sveholm, Antti Jaakola, Kolina Seppälä ja Ilari Nummi. Kuunnelman äänisuunnittelusta vastasi Jari (Suopo) Kauppinen ja ohjauksesta Ilari Nummi.
Ote kuunnelman tekstistä:
Arkkibakteeri:
Eivätkö kaikki dinosaurukset hävinneet?Fossiili:
Hävisivät. Mutteivät aivan kokonaan. En minä ainakaan. Minä lennän. Tai osa minusta lentää.Arkkibakteeri:
Miten kivi voi lentää?Fossiili:
No se juuri on se evoluution koko juju. Uusia lajeja syntyy ennen eläneistä, lajeja liittää toisiinsa sukuaan menestyksellä jatkaneiden yksilöiden katkeamaton ketju. Minusta tuli lintu, lintuja, linnut. Joutsen joka ui virrassa.Arkkibakteeri:
Tuonelan virrassa?Fossiili:
Täällä puolen se on elämän virta.Arkkibakteeri:
Kuolema pakenee taas käsistä... ärsyttävää.
Kuolema? sai erittäin hyvää, lähes ylistävää palautetta sekä medialta että näyttelyvierailta. Toiseen maailmaan vievä kuunnelma, vaikuttavat taideteokset ja itse näyttelykokonaisuus oli monelle kävijälle aivan uudenlainen, syvä kokemus. Yhdistyksen toimintakonsepti, tieteen popularisointi uusin muodoin, toimi hyvin.
Tekstin tinkimättömyyttä kiittelivät etenkin kävijät, jotka työn puolesta tai muutoin olivat päivittäin tekemisissä kuoleman kanssa. Näyttely ei tarjonnut fraaseja tai pehmennettyä totuutta, vaan kuolemasta puhuttiin sellaisena kuin se on, omalla nimellään. Ja juuri tämän, tabun rikkomisen, monet kokivat vapauttavana ja lohdullisena. Näyttely sai niin hyvän vastaanoton, että se uusittiin kesällä 2008.